Ei sitä etukäteen osannut ennustaa, mutta niin siinä kävi että viimeinen muna kuoriutui vasta eilen. Viimeisin tipunen on siis jopa 4 vrk nuorempi kuin sitä edellinen. Kokoero ensimmäisen ja viimeisen poikasen välillä on valtava ja voi vain toivoa että tuo pienin selviytyy isoksi kuuden isompansa jaloissa.
Nyt jo huomaa että emolta jää tuo viimeisin piiperö vaille huomiota. Emon tullessa pönttöön on siellä kuusi kurkut suorina kiljuvaa isompaa nälkäistä lintulasta, eikä emolla juuri ole edes mahdollisuuksia löytää sieltä sekamelskasta sitä pienintä ja hentoäänisintä piiperöä.
Olen koittanut auttaa tuota pientä antamalla sille ruokaa ja toivomalla että se siitä vahvistuisi. Lintulapsen kehitys on niin nopeaa, että pian sen huomaa onko auttamisestani hyötyä vai hiipuuko pieni pois. Koitan tehdä kaikkeni periaatteella; niin kauan kuin on Elämää on myös toivoa <3
KIITTÄÄ tahdon saamistani muutamista Joulun- ja Uuden Vuoden tervehdyksistä! Ihanaa oli Joulun kiireiden keskellä havahtua tuleviin viesteihin joissa oli kuvattuna täältä lähteneitä lintuja onnellisina ja puuhakkaina Uusissa Kodeissaan :) Kiitos Ihanat! :)
