perjantai 27. heinäkuuta 2012

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Terkkuja Hurjalta!

Hurja (2MP12L) on Bellan ja Capitainen huhtikuun alussa kuoriutunut poikanen, joka löysi Hyvän Kodin läntisestä suomesta. Eilen kolahti s-postiin viesti, jonka luvalla julkaisen:


Hei! Tässä kuva Hurjasta. Hän on kasvanut jo isoksi. Oppinut muutaman sanan ja juttelee meille koko ajan. On ollut tosi aktiivinen ja terve.

Hän ei tunnu olevan yksin, mutta parvilintuhan se on... niin ajattelin ottaa hänelle kaverin. Onko tulossa uusia poikasia lähiaikoina?

Terveisin, Arian
Hurja 2MP12L, uudelta nimeltään Jimbo :)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Pesitysmietteitä

Minulta kysytään usein neuvoja englantilaisten undulaattien pesityksessä. Jostain syystä tämä laji on erittäin ongelmallinen saada lisääntymään. Olen asiaa koittanut miettiä, mikä on se juttu, jonka teen toisin ja joka on saanut minut onnistumaan jo monesti?
Englantilainen undulaatti on australialaista lajitoveriaan isompi ja kömpelömpi. Se on erittäin helposti houkuteltavissa kädelle syömään herkkuja ja saada kesyyntymään ihmistä pelkäämättömäksi ihmisen kaveriksi. Ensimmäiset omat englantilaiseni olivat enemmän leimaantuneet ihmiseen kuin toisiin lintuihin, enkä koskaan saanut niitä pesimään, vaikka olisin kovasti tahtonut! Toinen herroista ei osoittanut mitään kiinnostusta naarasta kohtaan pesintähäkissä ja toinen joutui suorastaan paniikkiin samassa tilanteessa!
En tiedä onko tässä oikeasti mitään ideaa, mutta itse en enää kesytä lintuja ihmistä varten, vaan annan niiden olla lintuja ja elää keskenään parvessa.
Pesivän parin pyrin valitsemaan niin tarkkaan ja hyvin kuin vain pystyn. En valitse lintuja värin mukaan, vaan pyrin valitsemaan mahdollisimman täydellisesti toisilleen sopivat linnut. Linnut eivät missään tapauksessa saa olla sukua keskenään ja niiden on oltava ehdottoman terveitä! Kummallakin täytyy olla sulkasato onnellisesti ohi!
Pesinnöissä yleinen ongelma on munien hedelmöittymättömyys. Toinen ongelma on sikiön kuoleminen munan sisään. Kolmas ongelma on että joiltakin naarailta puuttuu kyky ymmärtää että kuoriutunutta poikasta täytyy ruokkia. Ongelmista kolmas on ihmisen hoidettavissa keinoruokinnalla ja naaraslinnun ruokintavietti herää poikasen kasvaessa huutamaan ruokaa pontevammin. Kokemukseni mukaan naaras ruokkii myös pienimmät poikaset kun vietti on herätetty, joten ihmisen puuttumista tarvitaan vain joitakin päiviä (ja öitä) aluksi. Kahteen ensimmäiseen ongelmaan en ole löytänyt ratkaisua ja varsinkin sikiön kuoleminen munan sisälle on harmittava asia :(

                                                                    X-X-X-X-X

Bellan ja Capitainen pesintä tältä vuodelta onnellisesti ohi! Tuloksena 7 upeaa poikasta! Jalostusajatuksena tässä oli saada kookkaita poikasia ja bonuksena saimme 6 toisistaan poikkeavaa väritystä; vain kaksi poikasista on keskenään samanvärisiä. Poikasista edelleen ainakin pari vailla Uutta Kotia. Kuvat nähtävillä Poikueet-sivulla :)