Ulkona puhaltaa kylmä tuuli ja vettä sataa vaakasuoraan. Pimeys hiipii joka ilta aiemmin ja useat puut ovat jo pudottaneet lehtensä. Ihmiset ovat löytäneet villasukkansa ja kääriytyvät viltteihin sohvannurkkaan. Pimeyttä vastaan taistellaan kymmenin kynttilöin...
Mitä tekevät undulaatit? Niillä on selvästi alkanut puuhakas jakso. Ne hakeutuvat pareittain ja niillä on niin paljon asioita keskenään, että meteli on isossa parvessa välillä korvia huumaava. Ympäri häkkiä tehdään tutkimuksia ja kaikkia materiaaleja häkissä järsitään suurella innolla. Innokkaimmat pareista jopa parittelevat, vaikkei lähistöllä ole mitään pesäksi sopivaa.
Näillä pienillä ihmisen jalostamilla linnuilla, jotka ovat jo useiden sukupolvien ajan eläneet pohjoisella pallonpuoliskolla, on jossain syvällä sisällään tieto siitä että maapallon toisella puolella Australiassa, undulaattien kotiseudulla on juuri alkanut kevät! Nyt on siis undulaattien puolesta otollinen aika pesimiseen, mikäli poikasia halajaa saada. Huom! Vastuullinen kasvattaja kerää etukäteen kaiken mahdollisen tiedon pesityksestä ennen siihen ryhtymistään!!!
Internetistä ja kirjastosta löytyy hyvin tietoa undulaateista ja esim. monissa blogeissa opetetaan tarkkaan mikä undulaatti on ja mitkä ovat sen tarpeet ja tilan- ja ruuan vaatimukset. Itse en ole alkanut samoja asioita kertaamaan, vaan olen sokeasti olettanut, että jos ihminen tietää mikä on Englantilainen undulaatti, sillä on perustiedot undulaatista. Olenkin ollut hämmentynyt useamman ihmisen halutessa ostaa minulta tänä vuonna yhtä undulaattia. Siis yhtä! Undulaatti on parvilintu ja minä edellytän että meiltä lähtevällä linnulla on vähintään pari! Arvostan kyllä ihmisissä rehellisyyttä, mutta en suostu myymään lintujani tietäen, että ne tulevat olemaan yksinäisiä lajinsa edustajia. Minulle on turha selittää kuinka paljon ihminen tulee olemaan lintunsa kanssa; kukaan ihminen ei voi korvata undulaatille sen tarvitsemaa lajitoveria!
Lapsilla, jotka ovat täältä lintuja vanhempiensa kanssa hakeneet, on yleensä ollut lintuläksyt hyvin tehtynä ja perustiedot hallussa. On aina ilahduttavaa antaa lintu sellaisen ihmisen matkaan, joka ymmärtää linnun päälle ja sen että se tosiaan on lintu ja sillä on linnun tarpeet.
Monella aikuisella on valitettavasti ollut tärkeimpänä päämääränä opettaa undulaatti puhumaan ihmisen sanoilla. Se on asia, jonka ei tulisi tapahtua linnun onnellisuuden kustannuksella. Jo häkissä eläminen on tarpeeksi pahaa linnulle, miksi kurjuus pitäisi maksimoida yksinäisyydellä?
